keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Paksu mato

Juuri kun olen hehkuttanut kesäaamujen heräilyjen ihanuutta, niin hain sitten muutosta siihenkin. Kaivoin kellarin makuupussivalikoimasta mieleisimmän pussin testaukseen, ja lapsi nappasi kuvan lattialla pötköttävästä paksusta madosta, aliaasta rakkaasta äidistään. Kuvanotosta tosin ei meinannut tulla mitään lapsukaisen nauraessa vedet silmissä että "Äiti, ootko sä ihan varma että haluat nukkua tossa??"


Vähän arvelutti asia, tai lähinnä jalkatila itseäkin, toisaalta tieto siitä että tulevassa lomakohteessa on hotelli vain yhden päivän etapin päätteeksi odottamassa pani vetämään vetskarin kiinni ylös saakka, ja toteamaan että hyvin mahtuu vielä käsiäkin liikuttelemaan. Asiat siis oikein hyvällä mallilla!!

Pussi rinkkaan, rinkka selkään ja eikun menoksi!
Se on moro!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesäaamujen onni ja autuus

Tänä kesänä yöpymiset, ja niiden myötä myös ihanat heräilyt mökillä ovat jääneet supervähäisiksi. Syitä on monia, joista kesää olennaisesti hallinnut koleus on yksi. Kotona heräilyt ovat saaneet tuoreeltaan myös aivan uutta hohtoa, ja vaikuttavat selvästi siihen että Mörskällä on nyt heräilty kovin harvakseltaan.

Mööbleerasimme kesäpuuhina paria makuuhuonetta, ja niinpä nykyään voin heräillä ihanan vehreisiin näkymiin. Siis heti käytyäni avaamassa pimennysverhot ja sälekaihtimet... Näkymä punkasta on kuin suoraan tuuheaan metsään kiitos takapihan vanhojen ja rehevien lehmusten. Puissa sirkuttavat linnut ja heräilevän kaupungin äänet luovat yhdessä leppoisan äänimaiseman johon heräillä kaikessa rauhassa raukeasti.


Kolmas syy on tietenkin rapiseva aviisi, jonka eräät kovin rakkaat mulle lahjaksi tilaavat. Lämmöllä ajattelen heitä harvase aamu lehden korkatessani. Tuoreet lehti, kahvi ja ruisleipä ovat asiat jotka minun aamut käynnistävät!


Kun näistä herkuista on mahdollisuus nauttia vielä kukkivalla parvekkeella, niin arkiaamutkin tuntuvat lomilta. Varsinkin kun ilman lasten lukujärjestysten tai omien kokousten pakottavaa rytmitystä heräilyn olen tehnyt aivan omaan tahtiin, ja työpöydän ääreen suunnannut näin heinäkuun hiljaisina päivinä heti jahka olen ehtinyt. Pahoista, pahoista uniongelmista vuoden kärsittyäni voin sanoa tämän olevan arjen ylellisyyttä joka tekee niin kutaa!! Kannattaa kokeilla!
 
Aurinkoista huomenta meille itse kullekin <3
 
 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Isoja asioita

Lapsi pääsi ekalle lomalle intistä, ja ripusti hyvin nopsaan loma-asunsa henkarille siviileihin vaihtaessaan, ja ovesta ulos siviilistä nauttimaan puikahtaessaan. Nipotarkka äitee kävi korjaamassa ripustuksen lapsen lähdettyä.


Siinä henkaria pidellessään äiti sitten pohti kuinka suuria muutoksia näkemäänsä tiivistyi: muisto reilun kuukauden takaisista ylioppilasjuhlista, niiden jälkeinen nopea siirtymä kotoa Puolustusvoimien kortteeriin ja ylläpitoon, sekä muuttokuorman tynkä valmiina varten aikaa kun asevelvollisuuden jälkeiset opinnot jo odottavat äidin isoapientäpoikaa <3.

Niin isoja muutoksia niin lyhyessä ajassa. Lapsi handlaa ne hienosti, mutta äiti ei ole vielä ihan satavarma itsestään. Tai noh, on äitikin. Näinhän tämän kuuluukin mennä. Hyvin tämä menee.


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Aleostoksilla

En ole tunnetusti lainkaan innokas shoppaaja, asia josta jopa poikateinini kiusoittelee mua hyvin ilkikurisesti. Päivä jokunen sitten osui kuitenkin silmiin suuren puutarhaliikkeen ale-myynti-ilmoitus, ja tuota pikaa valjastin ystävän mukaan makutuomariksi ja kuskiksi massiivisille ostoksilleni.


Olin nimittäin saanut päähäni että kodin parveke kaipaa köynnöstä. Ja sehän tarkoittaa sitten suurta ja talvenkestävää istutusastiaa, valtavaa määrää multaa ja kookasta köynnösritilää muutaman taimen lisäksi. Kun suunnitelma vielä oli liikkeen parkkipaikalle saavuttaessa kaksinkertaistunut, niin mikäs sen mukavampaa kuin tehdä hankinnat alennetuilla hinnoilla...

Tovin vatvonnan jälkeen päädyimme mustiin thermolaatikoihin ja alusastioihin, samaten mustiin ritilöihin, imukärhivilliviiniin sen rehevyyden ja kovin kauniin syysvärityksen vuoksi sekä kärhöihin, joiden violetin ja punasävyisten kukkien lisäksi valintoihin vaikutti myös nimet. Voitte vain kuvitella miten rilleittä liikenteessä olleet kaksi ikänäköistä lukevat nimen Piilu...  Jackmanii taas toi mieleen taloudellisesti omavaraisen äijän, joten kukankin täytyy olla miellyttävä ;).


Multaa varattiin 5 säkkiä eli 250 litraa. Sen määrän kun on raahannut parvekkeelleen alkaakin jo tuntea itsensä lähes omakotiasujaksi! Varsinkin iltamyöhällä kun on kastellut uudet viljelykset ja niistä kohoaa ihanan muheva tuoksu. Olo oli kuin muinoin iltakasteisessa puutarhassa. Ja aamun viileydessä homma vain parani, kun kärhöjen eteen istuttamistani yrteistä oli yön aikana levinnyt ihanat, aromaattiset tuoksut parvekkeelle!


Kolmen kärhön eteen pääsi kolme isoa luomupersiljaa, jotka olivatkin ostosten ainut jollei ale- niin ainakin edes kimppahinnoiteltu asia multasäkkien lisäksi, jotka taitavat olla pysyvästi kimppahinnoitellut..! Persiljojen väliin pääsivät 2 rungollista minibasilikaa, aivan uudet ja ihanat tuttavuudet mulle. Ilo on ollut käydä eduskasveja napsimassa kokkailuihin tai suoraan suuhun viereisellä lepolassella makoillessa.

Villiviinitkin saavat tehdä nopean kasvupyrähdyksen ennen ruskaa, jotta näkyvät ruokapöydän takaa! Istutustöiden päätteeksi ripustin vielä aurinkokennolla toimivan valosarjan ritilään villiviinien rehevöitymistä odotellessani.

.

Villiviinien vierestä aukeaa ovi makuuhuoneeseeni, joten hilpeästi totesinkin nukkuvani tätä nykyä punaisten lyhtyjen alueella!! Kovin on monet tavat mulla saada vipinää elooni, heh heh... Tai sitten vaan ja ainoastaan epätoivoiset tavat. Mutta parvekkeesta ainakin on tulossa koko ajan ihanampi ja ihanampi <3


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

m&m

Useimmille meistä otsikon kirjainyhdistelmä tuonee mieleen suklaarakeet ja niitä kuvaavat hassut pulleat karkkiukkelit? Tänä kesänä eräälle meistä se on myös merkinnyt miljoonakelloa & minttua, joista on loihtinut tiskipöydän sulostuttajaksi asetelman snapsilasiin.


Mintusta ja snapsista onkin enää yks' pien kusluikaus ystävättären tuoreeltaan lanseeraamaan uuteen M&M-lyhenteeseen. Mamas & Mojitos...

Yhdistelmä on kertaalleen testattu iltaöisessä mökkimaastossa, ja todettu ehdottomasti perinteiseksi tapahtumaksi nostamisen arvoiseksi. Mörskältä löytyy jo ruokosokeri ja (kituva) minttu, vain rommi ja jäät puuttuvat täydellisestä omavaraisuudesta. Eli ei juuri mitään.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Floristini mun

Olen palannut siihen etuoikeutettujen naisten kastiin, joille kannetaan yhtä mittaa kukkakimppuja. Tähän onnelliseen hurmostilaan ei tosin normikuviosta poiketen liity romantiikkaa, vaan tyttäreni on ryhtynyt itseoppineeksi floristiksi, joka ilahduttaa säännöllisesti pitkin kesää mamia uusilla, ihanilla taidonnäytteillään.




Kaikki vanhat murukaffepurkit ja mehupullot on Villa Mörskällä nyt valjastettu maljakoiksi. Tää onnea on! Tääkin ;)
 
 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Juhlapäivän päätteeksi

Koko päivä hellettä, herkkuja ja hyörinää. Palaneita poskipäitä ja hersyneitä nauruja. Kyyneliä ja rutistuksia eron hetkellä kun jo valmiiksi pukkaa ikävää.

Se tyhjä ja haikean alakuloinen tunne kun vieraat ovat lähteneet, vesilelut on hylätty ja ranta autioitunut. Kun jäljelle ovat jääneet muistot ja tiskit, mutta myös oma iltarauha.



Haikeaa ja hyvää yhdessä ja samassa paketissa.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Etsi eroavaisuudet

Etsi x eroavaisuutta kuvista. Itse löysin niitä noin muutaman...



Sen sijaan kummallekin kuvalle yhteistä on saman paikan ja samojen astioiden lisäksi se suunnaton ylpeys, jota kokee rakennettuaan ihan itse elämänsä ekat hyllyt! Pienet ja alkeelliset, mutta silti ne EKAT.

Niin se sitten vaan on että kun aikansa haikailee ja kaipailee, välillä melkeinpä manaileekin hyllyntarvetta, eikä näköpiiriin kaikesta passiivisesta odottelusta huolimatta ole putkahtanut salskeaa handymania, niin kummasti sen handymanin vaan kuorii itsestään esiin.

Siinä samalla sitten ottaa ilon irti uuden oppimisesta ja luovasta puuhastelusta. Siitäkin ettei ole kellekään minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa ja velkaa kuittaamassa jälkikäteen ;) Mä riitän ihan hyvin tässäkin kohdassa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Maalaismaisema

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Kuinka onnellinen voikaan olla hän
Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa...

 

Tuo Petri & Pettersson BrassinElton Johnin ”Country Comfort -biisi saattaisi pamahtaa korvamadoksi päähäni soimaan aina kun silmät osuvat huussinkulmaani keskellä Helsinkiä. Päässä lähes vippaa kun mietin kuinka "maalaishuussini" jälkeen vielä kilometrejä ja toisia jatkuu kaupunkimainen elo kunnallistekniikoineen, mutta mulla on asiat maalla mökillä aivan toisin, kovin luonnonläheisesti.

Tosiaan saattaisi soida, vaan ei soi. Soi nimittäin aivan toinen biisi! Alatalon Mikko hyrisee päässäni kalloani takoen ja kitaraansa rämpyttäen, siniset pokansa pään mukana heiluen kun ralli lurittaa että

Mä maalaispoika oon
Ja panen suihketta kainaloon
Se on hyvin joviaali ilmiö ou
Mä maalaispoika oon
Mä köyhä poika oon
Mä tulin maalta tänne kaupunkiin...
 
Tuli sit tällainen paskempi postaus tänään.
Sorry <3

torstai 13. heinäkuuta 2017

Mustavalkoista

Kesän mittaan somessa on kiertänyt mustavalkokuvahaaste. Kuva per päivä ilman lätinöitä, mukaan muita haastaen tai haastamatta. Kohdalleni osuneessa haasteessa oli mahdollisuus vastata siihen 3-7 päivän ajan. Vaikka mustavalkokuvista kovasti pidänkin, niin ajatus eloni mustavalkoistamisesta kesken kesää viikon ajaksi ahdisti, joten tein homman sen lyhimmän kaavan kautta.

Vaikka oma haasteeni ei kauaa kestänytkään, on asia työstynyt päässäni ainakin kuukauden kun seurailen muiden vastauksia saamiinsa haasteisiin. On ollut aikaa miettiä miltä elo tuntuisi ilman värejä. Elän värikylläisessä kodissa ja mökkini on kuin Peppi Pitkätossun sisustama, joten värit totta vie ovat mulle yksi tärkeä elämän suola.

Toisaalta vaatekaapissani on paljon mustaa ja valkoista. Kertookohan tämä jotain mieltymyksistäni ja niihin panostamisesta; sisustelu ja nurkkien laittelu on ihanaa ja antoisaa puuhaa johon panostan, kun taas vaatteiden hankinta, käyttökin pakollista pahaa jonka helposti hoidan nopean pelkistyksen kautta? Todennäköisesti kyllä.

Anyhow, oletko koskaan pysähtynyt miettimään millainen maailmasi olisi ilman värejä? Kuinka virkistävältä tuntuisi vaikka luonto tai ravinto, kuinka moni meistä enää viitsisi koota palapelejä ja tehdä käsitöitä? Mitä kaikkea kivaa alkaisikaan putoilla pois värien myötä?




Huh huh pelkkää ajatustakin jatkuvasta mustavalkoisuudesta!! Ilolla tervehdinkin tuttavan vastaiskua tähän haasteeseen kun hän haastoi kaikki postaamaan kuvia värillisistä asioista jotka eniten tuottivat katsojilleen iloa.

Ehkä tämä vuodenaikakin vaikuttaa asiaan. Mv-haaste talvella saattaisi olla paljon houkuttavampi, kun voisi kuvata vaikka lunta, jäätä tai illan sävyjä ;)

Värikästä kesäpäivää, ystävät!