Rakas marikassi

Neiti on uuterasti kantanut niin kevyempiä kuin huiman painaviakin kuormia aurinkovärjätyssä Marimekon kangaskassissaan kouluun, harrastuksiin, toiseen kotiin ja ties minne milloinkin reissaillessaan. 

Niin usein hän kassia kuormineen on kanniskellut mukanaan, että kylkeen oli hiertynyt euron kolikon kokoinen reikä, ja olkahihnat rispaantuneet lähes langaksi. Sain vienon pyynnön korjata reikä ennenkuin sieltä kantamuksia valahtelee kadulle, ja samaan hengenvetoon aprikoinnin josko mami voisi mitenkään myös vuorittaa kassin, jotta sitä voisi vielä vuosikausia tukevasti käytellä. Kyllähän mami voi <3. Itse ehdotin olkahihnojen uusimista samaan syssyyn, ja sehän sopi neidille mainiosti.

Vuorikankaaksi valikoimme yhdessä kaapissa jo tovin hillotun aarteen, lasten Marlen ohjauksessa mökillään aurinkovärjäämän puuvillan. Emme olleet sitä raaskineet aiemmin käyttää, ja nytkin vähän mietitytti sen päätyminen vuorikankaaksi, mutta hei; vuorinahan sitä ihaillaan jok'ikinen kerta kassia täytellessä, käytellessä ja tyhjennellessä, joten hyvin tiiviisti tulee kauniit kuosit pysymään silmissä, ja siinä samalla hauska värjäyspäivä mielessä!

Uskotkos itsekin teoriani oikeaksi kassiin kurkatessasi?

Korjaus ompeloitui pari päivää ennen neidin kotiinpaluuta, joten kassi ehti tovin roikkua paikallaan eteislipaston laukkukoukussa ihan tyhjilläänkin, mutta vuorin ja ompelua edeltäneen pyykkäyksen ansiosta ihanan ryhdikkäänä, ilona ompelijankin silmälle aina ohi kulkiessani.

Parhaillaan vietetään ruokahävikkiviikkoa, mutta koska mulla on jatkuvasti ruokahävikkivuosi tai oikeastaan -elo, en raportoinut siitä, vaan kangas- ja lempikassihävikin torjunnasta :)