31.7.12

Villiviinin varjossa virkkuuta tai vaikka vain viinin siemailua


Talvella rypäs naisia kokoontui meille neulomaan, virkkaamaan ja viettämään mukavaa iltaa. Uusia tuttuja, ennestään tuttuja ja muutama muksukin mukana. Uutta oppia tuli omaksuttua, vanhoja töitä edistettyä ja ennen kaikkea rupateltua ja herkuteltua työn lomassa. Sovimme että ilman muuta otamme uusiksi ja useasti!

Keväällä juhlimme ja virkkasimme + neuloimme siinä samalla saunalla, ja alkukesästä kahteen pekkaan Snurressakin. Keskikesä on mennyt itse kullakin missä lie milloinkin ja mitä lie hommaillen. Omia kesävirkkuitani ovat olleet muutamat kopat ja vauvanpeitot.

Kesähän kestää ainakin mulla aina elokuun loppuun, koska olen kesävauva ja syntynyt elokuun viimeinen päivä. Silti jonkinlainen psyykkinen raja kulkee elokuun puolivälissä. Silloin viimeisetkin lomalta palaajat alkavat asettua arkeen, töissä olla rutiinit kohdillaan, lapsilla koulut käynnistyä ja niiden myötä omat ja muiden harrastusrumbat. Syksy alkaa lähestyä.

Haluaisin sitä ennen vielä juhlistaa kesää kivassa porukassa. Jos omistaisin siirtolapuutarhamökin, olisi tämä nyt se kohta jossa kutsuisin pihamaan täyteen ystäviä ihailemaan kukkaloistoa ja tulevaa omenasatoa. Mutta vaikka en sellaista ihanuutta omistakaan, niin kutsun teidät kuitenkin pihalleni. Tämä piha vain sijaitsee Rööperissä, kiveysten keskellä kivikaupungin sydämessä.

Toivottavasti pääset mukaan nauttimaan toivon mukaan lämpimästä ja tunnelmallisesta elokuun illasta torstaina 9.8.2012 kello 17 alkaen. Ilmoitathan tulostasi taas tuonne alas kommenttiosioon, kiitos! Kirjaa sinne myös mahdollinen ruoka-ainerajoitteesi. Mukaan voit ottaa vaikka ystäväsikin.

Tarkoitus on taas jatkaa käsitöiden tekoa tai opetella uutta lajia seuraan liittyvän käsityöopenkin suosiollisella avustuksella. Ja tietysti sitä herkuttelua ja rupattelua!!! Mukaan voi toki tulla myös ihan vain istuskelemaan ja nautiskelemaan ilman käsityövelvoitetta.

Tervetuloa!

30.7.12

Baanalla


Kyllä on Helsinki antanut itselleen hienon 200-vuotipäivälahjan, Baanan. Ruoholahdesta Töölönlahdelle johtava entinen synkkä ja tarpeettomaksi tullut ratakuilu on saanut uuden uljaan ja aktiivisen elon kaupungin halkovana kevyen liikenteen väylänä.


Ylitin Baanan ensimmäisen kerran heti sen avajaispäivän, Helsinki-päivän iltana 12.6. ja tarkkaan sai katsoa ylitykseen ryhtyessään kumpaankin suuntaan, niin vilkas oli liikenne siellä heti alusta alkaen. Pikaisella ylitykselläkin tuli tunne että tänne on palattava! Kesän mittaan olemme pariin otteeseen käyneet sen polkemassa edestakaisin ja oleilleet pelialueillakin, ja tuntuu että koko perhe on koukussa Baanaan. Ihanaa että tällainen on Helsinkiin rakennettu! Siellä liikkuessa voi hyvin kuvitella olevansa suuremmassakin metropolissa, kertakaikkisen upea väylä!


Reitin varrelta löytyy useampi pingispöytä, koriskenttä, juoksuratoja, 


hauskoja graffiteja, puusiltoja steppailuun ja oleiluun, penkkejä istuskeluun, esteettömyyden huomioivia nousuväyliä kaupungin keskustaan, 


veikeä käyttäjälaskuri, tilataideteos ja ilahduttavia luontoelämyksiäkin.


Vanhan ratakuilun jylhiin kiviseinämiin on nimittäin jätetty kukoistamaan saumaväleihin juurtunut kasvillisuus heinineen, kukkineen ja jopa pienine koivuineen.


Rapauttaa kyllä kiveä ajan saatossa, mutta on ilo silmälle nyt vehreydessään tummaa kiveä vasten.


Tuntuu että kaupunki on saanut taas uuden ja houkuttelevan olohuoneen meidän kaikkien käyttöön. Nautitaan siitä urakalla ja otetaan iloa irti kesästä Baanallakin!

Vauhdikasta päivää!


24.7.12

Suolaa ja pippuria

Meidän perheeseen tuli kesällä uusi sohva. Kirkkaanpunainen löhödivaani rahilla vaihtui luonnonvaaleaan ryhdikkyyteen. Juu juu, muksut on jo isoja ja siistejä… ja syöminen sohvalla ehdottomasti kiellettyä! Samalla meni sitten kirjavat tyynytkin vaihtoon. Nyt meidän sohvalla ei enää syödä, mutta kylläkin mietiskellään reseptejä…


Tovin olin ehtinyt himoita näitä HenkkaMaukan pellavaisia mustapippuri- ja merisuolasäkkejä, kunnes vihdoin sain syyn ostaa sellaiset. Erivärisiin päädyin ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Helppo valinta siis! Kävipä vielä niin onnekkaasti että toinen väri (en enää muista kumpi) oli puoleen hintaan, ja siten tyynynpäällisten hinta jäi pariin kymppiin. Ostosmielihyvää lisäsi siis säästömielihyvä.


Tyynyiksi panin untuvaiset sisätyynyt ja aih ja voih sitä rapinan ihanuutta kun illalla kallistaa päänsä sohvatyynylle. Aikaansaa melko välittömästi nukutusilmiön! Eikä lainkaan häiritse se että suolasäkissä näkyy vielä näkyvän kaupan viikkaukset, kyllä ne siitä parilla nokosilla silenee! Siinä on sitten hyvä unen tokkurassa miettiä vaikka seuraavia leipomuksiaan ja antaa vaan alitajunnan inspiroitua päänalusista.

Pehmeitä makumatkoja Tupluureille!

21.7.12

Kaupunkiviljelyä, osa 2

Melkein piti hieraista unenrippeet silmistä kun keskeltä Kasarmitoria bongasin rehevät persiljaviljelykset. Aikas veikeät! Ja niin rehevät, totaalisen eri luokkaa kuin mun viritelmät, jotka nääntyivät jo ennen kukoistusta liikakasteluun.


Hauskaa että kaupungin puutarha- ja puistotyöntekijät ratsastavat näin aallonharjalla, että kesäkukka-asetelmissakin on huomioitu nouseva ja voimakkaasti vahvistuva kaupunkiviljelytrendi. Bravo!

Teki mieli maistaa, mutten vielä tohtinut.
Ehkä seuraavalla kerralla…


18.7.12

Siesta

Tämäkin pariskunta tuntuu viettävän siestaa. Aika söpö näky tuli aamupäivällä vastaan lähes kotiovella, oli ihan pakko nappasta kuva heitistä. Mä niin kaipaan ruohonleikkuuta!!! Se on toistaiseksi ainut miinusmerkki mökin myynnissä... 


Taidan itsekin sporttisen + kultturellinkin fillari- ja rullailurupeaman, ja sen jälkeisen herkullisen grillilounaan viimeistellä kömpimällä kultani kainaloon iltapäivätupluureille. Kyllä loma on ihan parhautta!


Leppoisaa kesäpäivää Sullekin!


16.7.12

Tuplajättipotti?

Kesäisenä iltana, päivän vuoron perään paistettua heleän lämpimästi ja sadettua rankasti suuria pisaroita, taivaalle nousi hauska ilmiö, tuplasateenkaari. Salamatkin alkoivat räiskyä saman tien. Ei siis taivaalla, vaan ikkunoissa, joista väki kurotteli kuvaamaan tätä upeutta. Aurinko paistoi ja vettä satoi, kettukin taisi kylpeä.




Jäin miettimään että mahtaako kummankin kaaren päässä
odottaa sammiolliset aarteita? Mitä veikkaat?