2.10.13

Ei meinannut raaskia

Millään en meinannut raaskia tätä kurpitsaa kantaa parvekkeen viileydestä kyökin puolille. Kovasti yritin  itselleni perustella mahdollista tarvetta Halloweenina. Samaan aikaan aivojen toinen puolisko supatti mulle järkeä, kertoi kuinka kurpitsa ei säilyisi kuukautta siitä kun sen pellolta poimin, ja ettei toi litteä muoto varsinaisesti kannustaisi lyhtyäkään tästä kovertamaan.

Karaisin itseni, tartuin kinkkuveitseen eli huushollin kookkaimpaan veitseen ja annoin palaa. Voimaa tän pilkkominen vaati jonkun verran.


Yli puolet kurpitsalihasta päätyi keittokattilaan useamman päivän kauniin keltaiseksi evääksi perheelle, ja sosesoppakiintiön tultua täyteen kattilan pohjallinen vielä kasvislasagneen kesäkurpitsojen ja palsternakkojen soossiksi.

Siemenet pesin ja heitin pannulle ensin kuivumaan, sitten vielä sesamiöljyllä höystettynä paistumaan. Rapeita herkkuja on kulhosta hauska napsia suuhun silloin tällöin.

Edelleen mä jaksan ihmetellä luonnon kauneutta. Miten voikin olla jotain vihreää pellolla näin kauniisti serpentiinillä? Ja ennekaikkea: miksi???



Maukasta vasta-alkanutta lokakuuta! 
Olettehan muuten osallistuneet loppukuun arvontaan?



2 kommenttia:

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)