Makumatka mummolaan

Viime keväänä luomuviljelyopettajamme kertoi että Hyvinkään asuntomessujen myötä kylän keskustaan rakennetaan istutuslaareja, joissa on tarkoitus esitellä monikulttuurista ruokakulttuuria. Koululle oli varattu oma loodansa, ja hän kyseli lounaan lomassa meiltä puutarhurioppilailta ideoita. No, mun pulppugeneraattoriani ei tarvinnut kauaa käynnistellä vatsan ollessa täynnä maukasta kasvisruokaa, vaan ideoita alkoi syntyä ja ope kirjasi nopeasti ylös niitä mitä perässäni kerkesi.

Kesän kynnyksellä hän bongasi mut kasvihuoneelta muista puuhista ja huusi pihan yli että voisinko toimittaa hänelle skissin istutusloodastaNI seuraavaan päivään mennessä. Multa tais kottarit pudota käsistä silkasta äimistyksestä. Mun messulooda ja vielä kylän keskustaan!

Mähän olen tuntemistani ihmisistä se surkein piirustelija, ja tuskan hiki niskassa aloin illalla raapustella ideaani kuvaksi. Varmuuden vuoksi kirjasin kasvien tieteelliset nimet työselosteeseen. Tulihan opiskeltua niitäkin ja varmistettua että kuvani tulkittaisiin oikeiksi. Kun sitten pääsin puuvärien makuun, niin tekaisin kaksikin kuvaa opelle valkattavaksi.

Lopputulos oli se että toteutin kaksi loodaa vailla sen tarkempia etukäteistietoja sijainnista ja kokonaisuudesta... Kävi sittemmin nimittäin ilmi että loodat olivat lasten kulttuurikeskus Villa Artun pihalla, niiden tiimoilta hienot avajaiset upeine kutsuineen ja muut monikulttuuriset loodat olivat mm. messujen viherilmeestä vastanneen japanilaisen maisema-arkkitehdin, iranilaisen kuvataiteilijan,  parinkin paperittomia edustavan taiteilijan, afgaanien ja somaliyhteisön sekä taidekoululaisten käsialaa. Jösses, tän kaiken jos oisin tiennyt niin tasan tarkkaan oisin piilottanut kynttiläni vakan alle. Onneksi en tiennyt, sillä projekti on ollut kaikin puolin ratkiriemukas, ja sillä on ihana lämmitellä vielä näin syyskylmyydessäkin!

Olin suunnitellut pari suomalaisten perinnepihojen mukaista laatikkoa, joista toisen työnimi oli "Makumatka mummolaan" ja toisessa oli tarjolla kaikkea "Syötävän söpöä Suomesta". Ajatus oli innoittaa ihmisiä palaamaan hyötyviljelyn ihmeelliseen maailmaan osoittamalla että pienessäkin tilassa on mahdollisuus viljellä niitä samoja herkkuja, joita lapsuudessa oli kukaties saanut mummojen suurilla pihoilla nautiskella. Näin nousevassa kaupunkiviljelytrendissä tää tuntui ainoalta sopivalta idealta ylipäätään!

Pajusta punoin tukisäleikön herneille ja kartion humalalle. Taidekoululaiset olivat tehneet hauskoja veistoksia, jotka hurjuudellaan varmasti pelottivat linnut pois herkkujen luota. Kierrätyshenkeä oli tuotu esiin hauskasti tuunatulla chilifillarilla, chillarilla. 

Istutukset tehtiin polttavan kuumana kesän alkupäivänä. Mustat laatikot sijaitsevat lämpöä tehokkaasti keräävän tiiliseinän vierustalla, joten vettä tarvittiin niin multaan kuin istuttajiin. Hipiänkin onnistuin työstä innostuneena polttamaan. Hieman arvelutti miten hennot taimet ja siemenet mahtavat lähteä kasvamaan kun koulun kesälomat alkoivat. Kulttuurikeskuslaiset onneksi lupasivat kastella, ja näin olivat uutterasti tehneet.

Itse ehdin paikalle taas vasta syyskuussa katselemaan valmista kokonaisuutta. Siinä vaiheessa laatikoista oli pistelty kypsinä herkkuina suihin jo mansikat ja herneet. Toivottavasti muullekin sadolle löytyi käyttäjät! Kehä- ja samettikukilla tarkkaan rajatut istutusalueet olivat kesän mittaan kunnolla pusikoituneet reheviksi loodiksi. Oli hauskaa tehdä retki, poiketa koulupäivän päätteeksi keskustassa ihastelemassa loodia ja tyytyväisenä todeta kaiken kasvavan edelleen upeasti.

Niin kiva proggis tämä oli, että varmasti mut saa uudelleenkin ylipuhuttua vastaavaan. Nytkin puhutus meni niin etten edes tajunnut tulleeni puhutetuksi...

Himpun verran eroa tällä kesäkuun alun "rehevimmällä" kuvalla noihin syyskuisiin verrattuna. Kuten kuuluukin olla :)