torstai 31. heinäkuuta 2014

Njam!

salaatteja
rucolaa
kirsikkatomaatteja
fetaa
viinirypäleitä
couscousia
sitruunakastikettta


kaikki meni kaupaksi
ja lisää tekee mieli


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se vielä niin liukaskin lie.

Aamulla lehdessä uutinen 
kaukana tapahtuneesta onnettomuudesta. 
Hörppäys kahvia ja sivun kääntö. 
Iltapäivällä itkuinen puhelu rakkaalta ystävältä. 
Itkua yhdessä ja niin pakahduttavan syvää surua. 
Surua joka rikkoo sydämiä ja murtaa mieliä.
Surua jonka lohdutuksen ei ole sanoja.
Suruista sitä kaikkein suurinta ja julminta. 
Surua jota ei soisi kellekään 
ja josta ei uskoisi selviävänsä, 
jos omalle kohdalle osuisi. 
Suru lapsen kuolemasta. 
Silloinkin kun lapsi on jo aikuinen.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.

Tämän lapsosen enkeli saattaa nyt kotiin aivan erilailla kuin piti. 
Toivon sille enkelille kokonaista taivaallista armadaa kollegoita 
pitämään huolta ja antamaan voimia tuon lapsosen rakkaille. 
Jäljellä heillä on ihania muistoja ja kauniita kuvia, 
hyviä yhteisiä hetkiä menneiden vuosien varrelta 
vaalittavaksi tulevaisuudenkin muistoina. 
Vaikka maan korpi vei lapsen, 
tuokoot enkelit lohdun. 
Aikanaan.


Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy...



lauantai 26. heinäkuuta 2014

Så stilig

Villa Mörskällä helteessä huhkitun päivän päälle himotti kylmä olut. Terdelle tosin ei tarvinnut fillarimatkan varrelle jäädä, sen verran väsy+hiki+nälkäinen ja multainen oli olo. Onneksi tiesin kotona jääkaapissa odottavan huurteisen ja herkullisen salladin jämän. Jaksoi polkea kotiin saakka ja kovaa.

Pari kertaa olin joutunut käymään uudessa lähikaupassa ja myyjältäkin kysymään että mistä löytyvät alkoholittomat oluet Siwassani. Vanhassa Alepassani ne olivat aikuismaisesti oluthyllyssä, nyt kaarsin korini kanssa limuhyllylle...

Kiikutin hyvin ansaitut herkkuni parvekkeelle ja Maslowin tarvehierarkian parit ensimmäiset rappuset tyydytettyäni aloin ihastella näkyä. Kattaus on kuin onkin puoli ruokaa! Mitä muuta voisi tästäkään sanoa:


Harmaalla matolla
sini-teräksinen tölkki
sini-valkoisen lautasen ja
teräshaarukan vieressä.


Ser så stilig ut!



torstai 24. heinäkuuta 2014

Neiti Etsivä tutki

Osa tekstistä on 28.10.2014 poistettu saamani kehotuksen vuoksi.

Huhtikuusta heinäkuuhun jouduin suuressa epätietoisuudessa kipuilemaan äkkihylätyksi tulemisen tuskaa perheen hajotessa ja tulevaisuudensuunnitelmien romuttuessa. Minulta ja muilta läheisiltä varjeltiin hyvin tarkkaan tietoja perheemme hajottaneen suhteen faktoista. 

Olisin niin halunnut vain tietää kuka tuo toinen nainen on, tai edes nähdä miltä perheemme tuhoajatar näytti, saada nimi ja kasvot tuolle ihmiselle. Ei minulla ollut mitään tarvetta ottaa häneen tai siippaansa yhteyttä, paljastaa suhdetta tai kerjätä armoa. Ei se olisi asiaa muuttanut, koska mieheni oli harkintansa harkinnut ja asiaa valmistellut jo ennen kuin tapasi tämän tapauksen. Jollei se olisi ollut tämä, niin joku muu. Ja aina kait tulisi seuraava.


Satutti ja paljon se että ihminen johon oli melko sokeasti luottanut, ja jota oli valtavasti rakastanut kaksikymmentä vuotta, melkein puolet elämästä, yht'äkkiä ei enää vedellytkään yhtä köyttä, vaan voimalla vastakkaiseen suuntaan.

Sain vain pari pientä tiedonmurusta, tarkemmin sanottuna neljä ja niistäkin kaksi osoittautui sittemmin muunnelluiksi totuuksiksi. Kun sitten kuulin että toisessakin oli jätetty avioerohakemus (tämä paljastuikin sittemmin vain yhdeksi lisäksi laskelmoiden mulle syötettyjen valheiden jonossa),  uusioperheen tulevia asumissuunnitelmia kerrottu minullekin, ja lapsille jo esitelty tulevaa, jatkossa yli kolmanneksen heidän elostaan paikalla olevaa aikuista, päätin että aika on kypsä minunkin osallistua lasteni elämän suunnitteluun varmistaakseni osaltani sen että psykiatrista hoitoa ei ehkä tarvitsisi jokaiselle lapselle. Arrgh!!!

Lasten asioita, niin meidän kuin heidän, en halunnut käsitellä tuon naisen kanssa. Hänhän oli laatinut puolisoni kanssa omia salaisia suunnitelmia jo kuukausikaupalla. Niinpä päätin jutella perheen isän kanssa asioista ja yhdessä pohtia tuon vähintään ..xx...hengen uusioperheen eloa niin että lasten siellä ollessa heidän olonsa olisi mahdollisimman hyvää, ja selviäisimme mahdollisimman vähällä paikkauksella vaihtojen aikoihin ja pidemmälläkin aikavälillä. 

Halusin pohjustaa jo aikaa jolloin kesäinen kiva kilpajuoksu Kauppatorilla kahden toisitaan huumaantuneen aikuisen kanssa muuttuu kilpajuoksuksi räntäsateessa ...xx... ja kouluihin ...xx... Aikaa jolloin isommat lapset saattavat jäädä ...xx... jalkoihin.

Piti siis vain selvittää isän puhelinnumero. 020202 auttaa aina! Aina silloin kun on nimi tiedossa, ehkä asuinalue ja työpaikkakin. Aina nuo tiedot vaan eivät ole itsestäänselvästi tiedossa... Mutta jos vastauksia ei saa ja ne haluaa, niin yllättävän helposti ne tietoyhteiskunnassa selvittää. Muutamia klikkauksia ja puhelu, ehkä vielä käynti jossain niin johan löytyy! Suorastaan pelottavan paljon asiaa: nimet, kuvat, muinaiset opinahjot ja suoritetut tutkinnot valmistumisvuosineen, työpaikat, puhelinnumerot, meilit, kotiosoitteet, kodin huoneiden lukumäärä (kohta myös hinta ja sisustuskuvat jos kämppä pamahtaa markkinoille), hääkuva, tyttönimi, vapaa-ajan aktiviteettejä, duuniprofiilit, ...xx..., tiedot perheen sähköttömän ja vedettömän mökin sijainnista ja vanhempien huvilan sijainnista. Jopa alueesta jolla heidän nyt kait jo myyty talo sijaitsee. P-E-L-O-T-T-A-V-A-A! Varsinkin kun kyse oli henkilyydestä jota on huolella pyritty pitämään salassa...

Tietotulvasta hämmentyneenä googlasin minut ja miehenikin. Taas pelotti. Löytyy tietoa kaipaavalle paljon tietoa, niin privaa kuin julkista. Mieheni nimellä jopa kuva minusta ja toisinpäin.

Ystävät ovat kyselleet miksi aion ryhtyä eron myötä: jäänkö rouva E:ksi, vaikka mulle varta vasten teetetty kaunis vihkisormus on riisuttu pakon edessä sormesta. Muutunko neiti E:ksi, joka taas viittaa liikaa puolison siskon tai serkun historiaan, vai palaanko neiti L:ksi lapsuuteeni, johon taas ei sovi mielikuvaan mukaan keski-ikä ja suloiset pirpanani.  

Neiti E:n ainakin karsin listasta. Elin jo hetkeni neiti Etsivänä, se riittäköön tuota neiti E -osastoa. Elän harkinta-aikaa, ja koska en saanut mahdollisuutta harkita parisuhteen pelastamista, niin harkitsen sitten tuota nimiasiaa. Onhan tässä vielä jokunen kuukausi aikaa sitä pohdiskella.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Afrikkalainen morsian

Siemenpussin mukaan tämä African Bride kasvaa jopa puolitoistametriseksi. Ehkä Afrikassa juu... Parvekkeella ihan reilussa ruukussa kasvoi puolimetriseksi ja kovin lamoavaksi kehäksi hevoskastanjamme juureen. 


Kukka kyllä on lumoava, kuin se afrikkalainen morsian.

 


Ja näitä aukeaa joka päivä lisää ja lisää.




sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

S'mores

Aurinkoinen kesäpäivä,
hyvin palava nuotio 
(ei mitenkään itsestäänselvyys...),
seurana rakas ystävä,
paikalla lauma lapsia,
kasa keksejä, vaahtokarkkeja ja suklaata.
Muistettu myös grillitikut,
loputon herkkunälkä.



Some more, please!!!


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Palsamipelargoni

Vihdoin viimein hain Kasvitieteellisestä puutarhasta sinne marraskuussa multiin pistelemäni parit pistokkaat. Piti hakea jo keväällä, mutta kun innostuttiin panemaan asunto myytiin ja etsimään suurempaa perheasuntoa (...!!!) niin lykkäsin noudon vasta  muuton jälkeiseen aikaan. 

Joka sitten venähtikin pitkälle kesään. Sillä seurauksella että puutarhuri oli puutarhan taimimyynnissä jo myynnyt kaiken juurtumaan pistelemäni, ja nyt paikalle tömähtäessäni läksi hätäpäissään saksimaan mulle uusia pistokkaita juurtumaan. 


Tällä kerralla otin homman about varman päälle ja toin pistokkaat kotiin juurtumaan. Kasvihuoneessa olisivat varmasti juurtuneet paremmin, mut kun sitä ei tiedä koska taas tohon kilsan päähän ehtii...


Kasvi tuoksuu niin lumoavalle! Tunisiassa asunut puutarhuriopiskelijakollega kertoi kasvatelleensa takapihallaan näitä isoina pensaina. Kasvia viljellään kuulemma hajuvesiteollisuuteen, ja hyttyskynttilöistäkin löytää tämän herkun sitruunaisen aromin.

Koti tuoksuu syötävän raikkaalle! 
 Aivan kuin joku olisi muka siivonnut.


torstai 17. heinäkuuta 2014

Voitot hyväntekeväisyyteen

Rakastan Caesar-kastiketta (liiankin) suuresti,  ja ajoittain tutkin kauppojen salaattikastikevalikoimat hyvinkin tarkkaan sillä silmällä uutta makua tai makuvivahdetta kaipaillessani. Hiljattain osui silmiin mulle uusi tuttavuus, jota ensin luulin lähinnä vitsiksi, mutta nappasin kuitenkin koriin ajatuksella että asiaapa pitää selvitellä lisää...


Kävi ilmi, kuten jo etiketinkin perusteella oli ennakoitavissa, että Newman's Own on näyttelijä Paul Newmanin ja kirjailija A.E. Hotchnerin vuonna 1982 perustama elintarvikeyritys, joka sai alkusysäyksen Newmanin ystävilleen joululahjoiksi tekemistä salaattikastikkeista. 

Se mikä tutun naaman ja etiketin humoristisen suuruudenhulluuden lisäksi (... tuon creamy-maininnan ohella...) kiinnitti huomioni, oli pullon kauluksen mielenkiintoinen teippaus.



Kaksikon perustama yritys lahjoittaa verojen jälkeisen myyntivoiton kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen. Newman summasi netin mukaan tavoitteensa sanoilla:"My profits will be divided between a number of tax-deductible charities and causes, some church-related, others for conservation and ecology and things like that."

Siistiä! Ja niin maukasta!  
Vihdoinkin olen löytänyt omimman tavan osallistua hyväntekeväisyyteen... 
Osallistukaa tekin :)


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ei saa kertoa!


Kavereille sitä että isi ja äiti eroavat, koska se leimaa lapset kakkosluokan kansalaisiksi, eikä isi sitten kehtaa enää tavata lasten ystävien ja luokkakaverien vanhempia.

Naapureille sitä että isi onkin hupsheijaa vaan muuttanut omaan kotiin. Piti vastata kysyjille että "osa tavaroista on jo viety uuteen kotiin".

Äidille iltaisessa ikävöintipuhelussa että tokana iltana isin uudessa kodissa iltapala käytiin nauttimassa isin uuden naisystävän kanssa.

Kenellekään missään tapauksessa tuon uuden rakkaan sukunimeä, jottei naisen miehelle paljastu vielä isinkin nimi.



Jösses mitä kulissia muksut joutuvat pitelemään ja mitä shaissea minä nielemään. Eikö se riittänyt että aviomieheni lomaili juuri yli viikon tuon naisen kanssa eikä "päässyt" vastailemaan lasten puheluihin, mun viesteistä puhumattakaan? 

Onko tälle loppua? Kertoisivat nyt jo sille toisellekin perheelle mikä on tilanne, niin saisi kahden perheen hylätyt jämät aloittaa elämänsä jälleenrakennuksen ilman turhia jännitteitä. Ei luulis olevan liikaa pyydetty, mutta tuntuu silti olevan.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ötyä

Lapset ekaa kertaa isin kodissa yötä.
Ja kuka valvoo???
Ihan pihalla...


Ötyä rakkaat kullanmurut, 
nukkukaa hyvin ja 
nähkää kauniita unia <3

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Vasikkasaaressa

Blogimaailmasta tutuksi tullut Marle kutsui minut ihanaan kesäparatiisiinsa Helsingin edustalle. Oli kutkuttavaa saada kutsu ennentapaamattoman ihmisen mökille, sopia vain treffit puoliksi päiviksi laiturille. Hypätä yhteysalukseen ja matkata kohti tuntematonta, niin Vasikkasaarta kuin Marlea. Hypyn kanssa tosin meinasi käydä ohraisesti, sillä saareen normaalisti Kauppatorilta laiturista 1 liikennöivä M/S Lotta oli ottanut ja hajonnut. Onneksi varavene pystyi hoitelemaan muutaman vuorovälin, ja suunnitelmamme pysyi voimassa.

Kesän ensimmäiset kunnon helteet hellivät meitä tuona päivänä, ja matkaa merellä sai tehdä parikymmentä minuuttia todellisesta kesästä parhaimmillan nauttien. Laiturilla oli vastaanottajia tasan yksi rouva ja koiransa, joten oli helppoa löytää emäntänsä.

Marle johdatti minut kapeita rantapolkuja perheensä viehättäville kesämajoille. Sieltä matka jatkui ympäri saaren niin naapuruston mökeillä pysähdellen, kuin saaren aktiviteetteja ihastellen ja ihmetellen. 

Löytyi niin Vasikka-areena kisailuihin kuin tanssipaikka aivan meren rannalta, viehättävä sauna (johon voi mennä ulkopuolisetkin saunomaan pienen pientä korvausta vastaan) uimalaitureineen, hylätty komendantin Valkoinen talo, jonka huusseista aukesi upea näkymä kantakaupunkiin, kolme vanhaa polttoainesäiliötä (joista yhdessä upeasti kaikuvassa on kuvattu mm. Lauri Tähkän video), valtavia vallituksia ja suuri suokuoppa räjähtäneen ammusvaraston paikalta, saaressa aiemmin aktiivisesti toimineen teatterin esiintymispaikkoja ja jopa vanhan tanssiravintolan perustukset aikoinaan saareen liikennöineen kauppalaivan laiturin kyljestä.





Ihana saari täynnä mennyttä historiaa, vireää saariyhdistyksen toimintaa, kivaa kylähenkeä ja pittoreskejä kesämajoja. Saari täynnä suuria ja osin kovin suureellisiakin kaavoitussuunnitelmia ja tiivistämisvisioita. Saari täynnä ihanalle tuoksuvia paahteisia varvikkoja ja kauniisti rannoille kelottuneita puita. 


Lähtekää ihmeessä kesäiselle retkelle kun paikka on vielä koettavissa tässä ihanassa tilassa, joka siellä nyt leppoisana kesäpäivänä vallitsee!

Kiitos Marle ihanasta kesäpäivästä ja suuresta saariseikkailusta!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Uudisraivaajana

Lapset viettivät viikon isovanhempien kanssa liikkuen urheiluopistolla. Minä käytin ajan hyväkseni ja harrastin myös liikuntaa. Fillaroin, jumppasin ja uin, mutta ennen kaikkea uudisraivasin Villa Mörskän pihamaata uuteen uskoon. Ensin käveltäväksi ja sitten jo villiintyneitä kukkapenkkejäkin tuhoten. Huvilani on ollut käyttämättömänä vuosia, ja siltä siellä todellakin näytti. Niin sisällä kuin ulkona. Tämä kuva on otettu sisältä lasikuistin pöydän alta ja kuvaa hyvin nykytilaa...



Raksa-Risse tuli viikon alussa katsastamaan Mörskän, näytti vihreää valoa korjaamiselle ja punaista purkamiselle sekä lupautui kaffittelun lomassa tulemaan syksyllä tekemäänkin homman veljensä kanssa. Olin pakahtua tyytyväisyydestä.

Syksyä odotellessa aloitin raivaukset. Mökin piti olla tyhjä, mutta erinäisen kassillisen olen sieltä vielä kantanut roskaa ulos. Ihan oikeasti hei, ei mulla ole käyttöä auringon haalistamille ja kärpästen kakkaamille verhoille sen enempää kuin kalavaa'alle, kiitos vaan...


Villan piha oli päässyt villiintymään varsinaiseksi viidakoksi. Heinä, nokkoset ja puuntaimet pitkin pihoja ja mökin seinustoja rehottivat metrin ja jopa puolentoista korkeina. Lainasin viikatteen ja aloin hulluna huhkia kesän kuumimpana päivänä. Muutaman neliön syysleimujakin pistelin matalaksi, vaikka sydäntä kylmäsi moinen hirmutyö. Teki mieli panna silmät kiinni, mutta viikatteen koko ajan rakkoja käsiin urakalla hieroessa en sitä sentään uskaltanut tehdä.


Pari tuntia ja litroittain hikeä kului kunnes sain käsityksen pihan pinnanmuodoista.  Melko tasaista, lievästi alas rantaan viettävää ja keskellä lupaavan oloista kalliota kuorittavaksi. Sen päältä rullailin maapohjaa siirtonurmen tavoin niin pitkälle kuin ranteista löytyi ruista. Parin päivän päästä jatkoin työtä rautalapion kanssa ja alue laajeni kummasti tuosta alla näkyvästä pläntistä.


 Aurinkoiseksi päiväksi jätin niitetyn heinän kuivumaan ja kevenemään. Sitten kävin heinäharavalla tilukset läpi ja kasasin melkoisen tunkion tontin laidalle. Naapurien leppoisa kesäpäivä tyssäsi alkuunsa, kun hekin ryhtyivät siistimään omaa takapihaansa uuden naapurin poikimassa vieraskoreudessa. Trimmasivat vielä Villalleni johtavan kapean ja heinäisen polun kunnon baanaksi. Heitä tästä kiitellessäni yhdessä nauroimme sen toistaiseksi olevankin upein osuus huvilaani.


Päivän päätteeksi revin suuresti inhoamani herttavuorenkilvet pois Villan vinojen rappujen edessä nököttävästä vanhasta kukkapenkistä. Kuinka hyvältä nuo ällöt lehdet ja kuivuneet kukat näyttivätkään vastatunkioituna! Puutarhurin silmä lepäsi. Kaunis oli myös mustaa multaa hohtava ja tuoksuva tyhjä penkki, johon mielikuvitus alkoi heti asetella uutta sisältöä. Samalla paikallinen västäräkki tai mikä lie kottarainen käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi poimimassa madot parempiin suihin.
 
Työn lomassa vedin pariin otteeseen ihanat ja sattuneesta syystä aiemmin kovin vähälle käytölle jääneet biksut multaisen ja hikisen kropan päälle ja astelin uimaan viereiselle rannalle. Ekat meriuinnit tänä kesänä ja ekat meriuinnit omalla merenrantahuvilalla ikinä!!! Se tunne kun nousee merestä, poimii pyyhkeensä rantatuolilta ja hiekkaan + tungokseen istahtamisen sijaan käveleekin hiuksia kuivaillen omalle pihalle omaan rantatuoliin päivää paistattelemaan, oujeah!!! Sen tunteen tietää vain merenrantahuvilan omistajat ;)


Rakas Fifi varusti mut tovi sitten uudisraivaajan survival kitillä, josta löytyy mm. vesikanisteria, syttyjä, stidejä, kirvestä ja mittaa, mutta myös Uudisraivaajan olutpullo. Nauroin nikkaroivani mökkiin reliikkihyllyn pullolle, mutta jos näitä näin helteisiä raivauspäiviä riittää vielä, niin pullo taitaakin päätyä jääkaapin kautta uudisraivaajan uumeniin ja aikanaan näin paljon kevyempänä kuskattavaksi Villa Mörskän reliikkihyllylle nököttämään. We'll see...

torstai 10. heinäkuuta 2014

Hengissä


Muutto takana. Noin 130 laatikkoa ja mööbelit pakattu vanhassa osoitteessa, annettu raavaiden brankkarien kärrätä kerroksia alas ja taas ylös, purettu ja järjestelty uuden kodin kaappeihin ja huoneisiin.



Purettu vanha, yhteinen elämä ja koti. Pakattu yksin tai yhdessä lasten kanssa elämä laatikoihin. Kodin kampsujen jako kolmeen tai oikeastaan neljään:
1. Isin kotiin menevät tavarat. Isin kotiin, joka joskus oli äidinkin koti, ja jossa jo esikoinenkin eli sikiönä. Koti jota äiti silloin remontoi ja sisusti, ja asunto jossa isi nyt elää. Huoneisto jota toinen nainen sisustelee pehmeäksi lemmenpesäksi salaa mieheltään ja perheeltään.
2. Perheen uuteen kotiin menevät tavarat. Suurin osa tavaroista. Samalla tosin piti pakata vielä kassikaupalla siipan hätäpäissään unohtelemia tavaroita ja viestitellä häntä ne noutamaankin. Palvelu senkun pelaa.
3. Roskiin roppakaupalla kaikkea ennen niin rakasta ja tärkeää, mutta nyt merkityksettömäksi tai jopa negatiiviseksi muuttunutta sälää.


4.  Villa Mörskälle päätyvistä kampsuista ensimmäiset, first things first: kiikkustuoli tulevalle patiolle, uikkareiden ja pyyhkeiden kuivatustikkaat sekä pari kukkaruukkua parvekkeita evakuoitaessa ja sullottaessa kolmen lasitetun parvekkeen sisustaa yhdelle avopartsille. Kantoapuna ja psyykkaajana ihana naapurin Rosa <3


Kuljetettu uuteen kotiin kukkaset, rakkaimmat lamput ja nukkekoti kahvikutsuineen perheen autolla kunnes isi myi sen alta pois, ja osti uuteen elämäänsä paremmin sopivan menopelin heitin persusten alle. Hassua että auto onkin juuri se josta olin vuosia haaveillut, ja kuunnellut perusteita moisen järjettömyyden hankkimatta jättämiselle. Ilmeisesti kahdella naisella on miesmaun lisäksi myös samanlainen automaku.


Koettu ennen niin kotoisa ja turvallinen koti lampuitta, verhoitta, matoitta, lipastonlaatikoitta. Isittä ja puolisotta.


Hyvästelty hulppea saunaosasto ensin äidin lapsivapaana (arghh, prkl minkä teit!!!) viikonloppuna, ja päälle muksujen kanssa viimeisenä iltana lapsuudenkodissa iltapesupuuhilla. Suihkuttelua saunaeväin, kyyneliä kylmillä lauteilla niin siltä joka kysyi "Äiti eikö kodin myyntiä vois mitenkään perua?" kuin siltä joka jätettiin vastaamaan lasten kysymyksiin ja lohduttamaan lohduttomia. Ja pyörittämään sitä arkeakin siinä sivussa.


Saatu ihana ja tehokas pikkusisko purkamaan keittiötarvikkeet kaappeihin ja kasaamaan kuopuksen kanssa kerrossänky. Toi tullessaan laatikollisen ylellisiä leivoksia retkiolosuhteissa nautittavaksi, psyykkasi meitä ja hoippui iltamyöhällä junalle käydäkseen kotona hetken nukkumassa ennen seuraavaa työpäiväänsä.



On tullut yhden lyhyehkön naisen voimin kiinniteltyä lamput kattoihin ja koottua kirjahyllyt. On kuskattu apen kanssa muuttoautoon mahtumatta jääneet kellarikampsut kerroksiin. On tehty remppaa purkan, tarralappujen ja kontaktimuovin avulla. On oltu aivan pirun tyytyväisiä lopputulokseen hiomapölyittä ja liistereittä, ja nautittu suunnattomasti kehuista joita näin paikatut reiälliset seinät ovat muilta kirvoittaneet.


On opeteltu ottamaan vastaan tarjottu apu (Tunjan piiiitkä mies on niiiiiin it-welho! Mahdollisti tämänkin päivityksen kaiken muun infran fiksailun ohessa rouvien ryystäessä skumppaa) ja koettu jo sekin päivä, jolloin on pakottamalla pakotettu itsensä käymään läpi postit, lähinnä  laskut. Kaljan kanssa, jottei mennyt ihan liiallisesti harmistuksen puolelle tämäkään rästihomma. Onneksi ei kaljoittelu jäänyt pysyväksi ilmiöksi...


On nautittu antaumuksella uudesta avarasta, valoisasta ja siististä kodista, jossa on hyvä henki ja rakastava fiilis. Halittu ja höpsötelty, välillä pikkuisen paruttukin, mutta eteenpäin menty ja vahvasti. Koettu että elämä voi totaalisen järkyttävästi olla paljon antoisampaa ja täyteläisempääkin yhden ison ja valtavan tärkeän osasen irroitettua itsensä siitä. Outoa ja ihanaa.

Juu juu, muistan kyllä ystävien mankumiset kuvista salskeista muuttomiehistä. Kas tässä, huipputiimini! Nauroivat kun sanoin kuuden tunnin urakoinnin jälkeen olleen aivan ihanaa muuttaa viiden brankkarin kanssa uuteen kotiin...