Punainen talo

Mielenkiinnolla, pienellä kauhulla ja suurella hämmästyksellä seurailen kaukaa sivusta taistoa pätkätyöpaikasta Valkoisessa talossa. Tuntuu kertakaikkisen käsittämättömältä että Yhdysvaltain presidentinvaalien alla keskeisimmät puheenaiheet liittyvät naisten kourimiseen ja aviopuolison "hoitojen" mollaamiseen. Luulisi toki aivan muuta löytyvän agendalta!! Eilen luin kommentin jossa todettiin että jos tätä karnevaalia tarjottaisiin leffakässäriksi, tulisi se torjutuksi epäuskottavuuden vuoksi. No, jonain päivänä joku siitäkin vielä elokuvan tekee, ja me vaeltelemme sankoin joukoin sitä katsomaan.

Vastaehdokkaiden taistellessa pääsystä Valkoiseen taloon olen minä tahollani taistellut Punaisen talon työstön kanssa. Uusi tilkkuopemme aloitti tilkkuterapiakauden talonrakennuspuuhilla, ja bygatessa meni muutama kokoontumiskerta. Eilen ompelin kotona vuoren, kiinnitysnapit ja katon paikoilleen, ja julistin taloni valmistuneeksi.

Taiston ompelusta ja mieleisestä harrastuksesta teki kone, jonka vapaatikkauskyvyt eivät yltäneet edes minun huterien sellaisten tasoon. Ja se on vähän se! Ärräpäiltä ja hampaiden kiristelyltä ei siis säästytty tälläkään raksalla, ja välillä työ eteni hiki selässä sitä huhkien. Jouluksi kotiin -meiningillä kuitenkin valmistui tämäkin talo, kuten niin moni ennen tätä ja tämän jälkeen. 

Siis mistä lähtienkö talonrakennukseen on tarvittu vuorta ja nappeja?? No, tietenkin siitä lähtien kun taloja on rakennettu kankaisiksi säilytysloodiksi! Ta-daa; kansikatto auki ja kampsut sisään säilöön! Ja sitten luukku kii, tiks lukkoon vaan...

Kyseessä ei nyt siis todellakaan ole mikään punainen tupa pottumaineen, vaan ihka iso kerrostalo kukkaköynnöksineen! Talon kivijalassa toimii lahjapuoti, ja ovettoman talon asukkaana elelee ainakin joku hienonainen, joka on ripustanut juhlakolttunsa lisäksi pitkät hansikkaatkin pyykkinarulle tuulen kuivattaviksi.

Onkohan edellisillan tanssipartneri ollut joku ujo raasu, jonka kädet ovat hikoilleet valtoimenaan..? Hänkö lie lähettänyt tänään ihastuksen kohteelleen sydämellistä postia, jonka kuriiri toimittaa huomaamattomasti suoraan akkunalle katonlappeen alle..? Vai joku aivan muu, kilpakosija kenties?? Jösses että joidenkin sosiaalinen elo voikin olla vilkasta...

Voi, niin tahdon tietää kuinka tämä hikisen romanttissävytteinen tarina tulee etenemään! Kiinnostunut olen Punaisen talon lisäksi yhä myös Valkoisen talon kuvioista. Yhdysvaltojen ohella olemme saaneet männä vuodet nauttia heidän ensimmäisestä tummaihoisesta presidentistä. Nyt on tullut aika USAnkin liittyä meihin joilla on jo kokemusta naispresidenttiydestä. Mikä harmi ettei tyylikäs ja rento Michelle O asettunut ehdolle ja sen myötä tullut saletisti valituksi tuohon pestiin, mutta onhan onneksi Hillaryssäkin potkua!

Tulipa tästä tilkkutyöpäivityksestä poliittinen kannanotto, hui sentään! JOS tässä vielä kertoisin lukeneeni juuri Stalinin tytär -kirjan, voisi joku mieltää otsikonkin poliittiseksi. Sitä se ei ole, mutta kirja oli kyllä oikein mielenkiintoinen ;)