Tai siis ei tullut täkki, tulikin tyyny. Niin menee tämä tarina! Mexico100-peiton jämistä kun suunnittelin ompelevani seuraavan vauvanpeiton, vaan toisin kävi!
Päällisen jämistä kokoon surauteltuani menin ja ostin innoissani turhan tuhdin vanun väliin ja ryhdyin tikkaamaan sitä päällisessäkin olevaan keltavalkoiseen pallokankaaseen. Jota siis kävin ostamassa lisää tähän "jämäpeittoon" samalla kertaa kuin hain mukaani vanun ja keltaisen tikkauslangan.
Tikkausta aloitellessani sain osakseni huvittuneita kommentteja, joilla varmisteltiin sitä että tällä kertaa teen edellistä väljemmän = vähemmän työlään tikkauksen. Pontevasti nyökytin päätä kyselijöille, vaihdoin paininjalan vapaatikkausjalkaan ja ryhdyin surruuttelemaan pyörylöitä peittoon.
Jossain vaiheessa hikistä työstöä havahduin siihen että pyörylät senkuin pienenivät ja työkin edistyi yllättävän hitaasti. Kun sitten huomasin kauniiseen taustaankin tulleen harsimisesta huolimatta ryntäntynttää ja tikkauksen loppumetreillä (langan siis loputtua kesken...) tajusin paksun vanun ja tiiviin tikkauksen tehneen työstä tönkön, lensi ajatus pehmeästä vauvantäkistä romukoppaan, keräsin kampsuni kasaan, hylkäsin tilkkuterapiaystävät viikoksi ja hyppäsin ritarin paikalle sopivasti ohjaaman peltihevon kyytiin sulattelemaan vastoinkäymisiä ja voimaantumaan uuteen nousuun. Tykkäsin kuosista ja tikkauksesta siinä määrin että jotain tiesin niistä varmuudella vielä työstyvän.
Viikon varrella heitin ROSKIIN reikiintyneen tilkkutyynynpäällisen sohvalta ja hiljaa mielessäni manasin kakaroita, jotka noin vain rötköttävät KORISTEtyynyillä, joita äiteensä kovalla työllä on ommellut. Kerran aikaisemminkin olen pitkän harkinnan päälle heittänyt tilkkutyynynpäällisen roskiin, mutta tällä kertaa en enää edes harkinnut sen paikkaamista. Paikattuja tilkkutöitä kun en kaipaa, joten aika aikaansa kutakin.
Soffa ei sinänsä jäänyt kaipaamaan tyynyä päällisineen, sillä sellaisen hain nopsaan toisesta huoneesta korvaamaan edeltäjän, mutta ajatus jäi mieleen muhimaan, ja viikon varrella se kirkastui. Ennen seuraavaa tilkkuterapiasessiota hain kaupasta uuden tikkauslangan lisäksi myös pitkän, keltaisen vetoketjun.
Tilkkuterapiassa ompelin tikkaukset valmiiksi, ketjun "peiton" päätyihin kiinni ja näin syntyneen lieriön sivusaumat yhteen. Kotona pujotin sisään muhkean tyynyn, vedin vetskarin kiinni ja heitin soffalle torkkupeiton seuraksi paremmin riehumista kestävän ja mukavamman torkkupäänalusen tarjoavan tyynyn.
Päällisen jämistä kokoon surauteltuani menin ja ostin innoissani turhan tuhdin vanun väliin ja ryhdyin tikkaamaan sitä päällisessäkin olevaan keltavalkoiseen pallokankaaseen. Jota siis kävin ostamassa lisää tähän "jämäpeittoon" samalla kertaa kuin hain mukaani vanun ja keltaisen tikkauslangan.
Tikkausta aloitellessani sain osakseni huvittuneita kommentteja, joilla varmisteltiin sitä että tällä kertaa teen edellistä väljemmän = vähemmän työlään tikkauksen. Pontevasti nyökytin päätä kyselijöille, vaihdoin paininjalan vapaatikkausjalkaan ja ryhdyin surruuttelemaan pyörylöitä peittoon.
Soffa ei sinänsä jäänyt kaipaamaan tyynyä päällisineen, sillä sellaisen hain nopsaan toisesta huoneesta korvaamaan edeltäjän, mutta ajatus jäi mieleen muhimaan, ja viikon varrella se kirkastui. Ennen seuraavaa tilkkuterapiasessiota hain kaupasta uuden tikkauslangan lisäksi myös pitkän, keltaisen vetoketjun.
Tilkkuterapiassa ompelin tikkaukset valmiiksi, ketjun "peiton" päätyihin kiinni ja näin syntyneen lieriön sivusaumat yhteen. Kotona pujotin sisään muhkean tyynyn, vedin vetskarin kiinni ja heitin soffalle torkkupeiton seuraksi paremmin riehumista kestävän ja mukavamman torkkupäänalusen tarjoavan tyynyn.
Tyynyn takana koreilee ystäväni Rosan ihanan värikäs Alppila-maalaus muistona elostamme Alppikadulla. Kivasti istuvat tyynyn värit ihanaan maalaukseenkin. Taas on tainnut alitajunta ollut työstämässä kangasvalintojani melkoisen vahvasti :)
Sohvalla tarvitaan aina mukavia tyynyjä, joten hyvään käyttöön päätyi tilkkutyösi. Tilkkutyökurssilla on niin monasti kuultu, että ei tilkkutyöstä voi tietää, mikä siitä tulee ennen kuin se valmistuu.
VastaaPoistaNiin totta tuo miten työ saattaa yllättää valmiilla muodollaan! Yksi tilkkuilun kiehtovista puolista 😂
PoistaOn niin tyylikästä kuin jostain sisustuslehdestä suoraan! Luova suunnanvaihto tilkkutöissä on juuri sitä hauskaa! Ei tule puurtamisfiilistä, kun surutta surruuttelee menemään. Aina syntyy jotain tarpeellista.
VastaaPoistaVoi kiitos, kiitos kehuista :) Suunnanvaihdot ovat hauskoja niin tekijöille kuin kanssaihmisille tai ainakin kanssatilkkuilijoille...
PoistaTuohan on mahtavan hieno tyyny ja sopii sohvalle ihan täydellisesti. Tyylikäs setti, taulu, tyyny, peitto!!
VastaaPoistaKiitoksia :) Pääsiäispyhinä oli aikaa taas soffallakin nyhjätä isommallakin köörillä ja todeta tyyny oikein oivaksi käyttöominaisuuksiltaankin.
Poista