sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tulipas sittenkin käyttöä!

Tulipas sittenkin käyttöä niille talven tuiskuissa ommelluille, ja sittemmin kaappiin haudatuille kovan onnen lippusiimoille! Kovan onnen viirinauhat siksi, että sekä Bernina että Singer ottivat ja prakasivat kesken kaiken kahden viirin ompelun. Ompelujäljestäkin sen sitten näkee...


Mutta niin vaan sai harmistus ja mielipaha pölyn mukana laskeutua siimojen kaapissa vanhetessa siinä määrin, että kun neiti varttia ennen kymmenvuotisbiletysten alkua kysyi onko mahdollista saada siimat koristeiksi juhlapöydän päälle, niin äiti ja täti niitä kilpaa kellon kanssa paikoilleen ripustelivat. Yhtään ei enää haitannut vaikka siksak olikin söksäkkiä.


Juhlat olivat juhlavat. Johtui varmasti paljolti hienoista koristeluista ja maukkaista tarjoiluista! Kummimummi-juhliin oli panostettu kyökin puolella uuni kuumana ja jääkaappi herkkuja täpötäynnä kylmää höyryten, lastenjuhlat kavereille otettiinkin huomattavasti kevyemmällä kaavalla. 

Neideillä oli kakkubuffet; pöytä oli pantu koreaksi vihreällä prinsessakakulla, mutakakulla, limejuustokakulla ja vadelma-lakritsikakulla. Kaikkien päällä rinsessalliset kruunukynttilät. Tarkemmat tuoteselosteet kakkuihin löytyvät asiasta kiinnostuneille pahvilaatikoista, joihin kakut oli pakattu kaupan pakastekaapista poimittavaksi.




Nuorukaiset herkuttelivat mansikkaisilla Angry Birds-kakuilla, jotka oli haettu samaisesta pakastekaapista. Neidit napostelivat napaansa about kaikki kakut ja lisäksi läjän nutellaisia ja Marianne-rakeisia kuppikakkuja, pojat ehtivät hädin tuskin maistella kakkuja ennen kuin piti kirmata sateessa fudiskentälle juhlimaan ankarasti. Äiti naposteli sitten kolmea kakkua pitkin viikkoa...

Juhlaviikko on jo takanapäin. Arki alkamassa. 
Helpotuksen ja haikeuden huokaukset samaan aikaan.

4 kommenttia:

  1. Voi niitä aikoja kun juhlia lapsillemme järjestelin :). Noh, ne ajat on nyt oikeiastaan ohi, mutta omhan minulla tyttären poika jossa voin huseerata :). Herkulliset tarjottavat teillä pöydässä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä en oikeastaan halua edes ajatella aikaa jolloin nämäkin huseeraamiset ovat taakse jäänyttä elämää. Tai uskalla ajatella... Hommaahan näissä aina on, mutta niin antoisaa :)

      Ihanaa että sullakin homma edelleen jatkuu pikkuprinssin kanssa!

      Poista
  2. Anonyymi15/9/14

    voi ihanuus ja kodikasta! t. Sari

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)