keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Aurinkoa punkkaan




Lapsuudesta tuttu kirjottu pellavapöytäliina oli vuosien tiiviissä käytössä saanut pari pientä reikää pintaansa, ja niiden myötä hylyn äidin liinavaatekaapista. Siivosi kaappiaan täyttämällä mun kaappia kommentilla "Keksit tästä varmaan jotain kivaa!". Aikani sitten hillosin reikäistä liinaa komerossa ompelukankaiden kanssa.

Uudesta päiväpeitosta oli jäänyt vielä patalappujen, meikkikopan ja nesessäärinkin jälkeen siinä määrin kangasta yli, että tilkkuterapiaystävä ehdotti parin koristetyynyn tekaisua peitolleni. Tuhahdin huihait, en kaivannut sänkyyni sellaisia.

Neljä päivää myöhemmin löysin itseni ideoimasta tyynynpäällisiä sängylleni... Vanha liina sopi aurinkoisten väriensä puolesta peittoon, ja ansaitsi päästä taas päivänvaloon. En paikannut pieniä reikiä, vaan käytin sen kohdan kankaasta takaosaan. Vanha saa mieluummin näyttää vanhalta kuin paikatulta!

Liinan kauniit reunaompeleet jätin näkyviin 2 sivulle. Rypytkin saivat jäädä näkyviin, jopa äidin mankeloinnitkin jätin silittämättä suoriksi. Ajatus on että tyynyt saavat näyttää juuri siltä mitä ovat: nukkumatyynyjä. Mankeloinnin ja viikkauksen taitokset katoavat kyllä aikanaan pään lämmössä tai viimeistään pesukoneessa, mutta kankaan luontainen ryppy on jatkossa oleva sen kuosi.


Kylläpä oli mukavaa painaa päänsä näille pieluksille! Ylellistä suorastaan. Kirjo-ommelten kuvat poskissani en kuitenkaan onneksi aamulla herännyt, sillä sileä tyynyliina pääsi poskikontaktiin koristelujen siirtyessä yön tullen takatyynyiksi.


Hyvin nukutti melko lailla valvotun kesän ja syksyn jälkeen! Mikäs sitä olikaan nukkuessa kirkontornien ja syyslehtien alla, pää esiäitien kirjomuksilla...
 
Aurinkoisia unia teillekin <3
 
 

10 kommenttia:

  1. Hyvin nyt sointuu taulu, peite ja tyynyt toisiinsa:) Hyvä että huomasit vaihtaa tyynyn yöksi, joku olisi voinut muuten ihmetellä poskeasi.
    Samantyyppisiä kirjontatöitä on kaapissani mutta en ole keksinyt niistä mitään paitsi kerran olen käyttänyt osia pöytälinasta essuun ja siitä tulikin aika kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kovasti on soinnutettu ja sävytetty ;) Kirjottu essu kuulostaa myös melkoisen juhlavalla, ihanalta suorastaan!

      Poista
  2. Ihania tyynyjä. Minä käytän rikkinäiset vanhat käsityöt vaatteisiini, vaikka niissä ne menevät enemmän hukkaan kuin tuollaisissa ihanissa sisustusjutuissa. Joutuvathan ne paljon kovempaan pesuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja pääasia että päästään hyödyntämään kierrätettäviä aarteita iloksemme :)

      Poista
  3. Tulipa upeat vintage-tyynynpäälliset. Sointuvat ympäristöönsä hyvin. Paras kiitos tekijällle on loppuunkuluttaminen. Minä käytän silityslaudan suojuksena mummoni vanhoja pellavapyyhkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ihana määritelmä kiitoksesta! Voi, lautasi ovat varmasti herkullisen houkuttelevia :)

      Poista
  4. Paljon parempi paikka kirjomuksille kuin kaapin perällä!

    VastaaPoista
  5. Kirjonnat on niin kauniita! Kiva että pääsivät käyttöön :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)